Kuvan siirto onnistui ja se oli suuri voitto tälle huonosti alkaneelle päivälle,kävi nimittäin niin että kun heräsin ja laskeuduin sängystä putosinkin lattialle ja sieltä nouseminen olikin kovaa taistelua mietin jo hetken jäänkö sovinnolla siihen vaan järki sanoi ettei ole ketään tulossa voi olla että siinä tulee nälkä ja aloitin taas taistelun ja loppujen lopuksi voitin sen ja pääsin pystyyn tietysti vähän horjuen. Nyt ei ole kysymys siitä mitä ensimmäiseksi ajatteletten vaan lääkityksestä jota nostettiin eilen kahdesta kapselista kolmeen ja oli ilmeisesti äkkiseltään liikaa, lääkärin ehdotuksesta kyllä.

Hoipertelu jatkui vaikka sainkin puuron keitettyä ja syötyä ja niimpä menin takaisin sänkyyn odottelemaan aikaa parempaa kun sitä ei alkanut kuulua soitin nuorimmalle pojalleni koska ajattelin että kun he puolisonsa kanssa lähtevät kaupoille poikkeaisivat luonani, näin kävikin  ja siinä rupatellessa ja juodessa poikani keittämää kahvia alkoi päänikin tuntua selvemmältä ja sovimme poikani ja hänen puolisonsa kanssa että otan sen määrän yhä edelleen ja varaudun huimaukseen jos se alkaisi vähitellen keho tottumaan lääkemäärään.

Näin tuli tämä päivä pelastettua, toisilla pojillani tiesin olevan tehtäviä joiden takia eivät olisi päässeet lähtemään enkä soittanut siksi heille, nyt päivä on kulunut ihan normaalisti mutta huomen aamuun yritän  varautua vaikka niin että pysyttelen vuoteessa puoleen päivään, nälkä ja janohan siinä voi tulla vaan sen kyllä uskon kestäväni, odottelen kyllä todella pääseväni asun toon jossa on talon puolesta apua saatavissa.

On todella hyvä että on näitä poikia joille soittaa kun hätä tulee, joku voi ajatella miksi otan tätä lääkettä selitys siihen on että vaihtoehdot ovat kestää joko huimaus tai ripuli ja kokeilen sen takia vaihteen vuoksi edellistä vaihtoehtoa ja uskon ja toivon että pääsen voittajaksi. Tämä ei ollut mitenkään mieltä kohottava kirjoitus mutta totuus tästä aamusta.Hyvää viikonloppua.