Tänään oli hyvin hauska päivä, minut oli kutsuttu pitkäaikaisten ystävieni luo puutarhamökille joka on melko lähellä ehkä noin 5km joten autolla sinne täytyi mennä.

En tiedä näkivätkö he minut yhtä vanhentuneena kuin minä heidät, olemme suurinpiirtein saman ikäisiä , he pääsevät liikkumaan ilman apuvälineitä ovat siinä mielessä paremmassa kunnossa kuin minä vaan jotenkin jo ulkoinen olemus oli muuttunut hämmästyttävästi ja käyttäytyminen oli haparoimista ei mitenkään järjestelmällistä.

Uskallan kirjoittaa näin koska he eivät ole tietokone-ihmisiä eivätkä tiedä että kirjoittelen tänne, enkä kerro tätä pahassa mielessä jokainenhan me vanhenemme omalla vauhdilla.Kuitenkin järkytyin ,kumpikin heistä toisen poissa ollessa sanoi ettei hänestä ole enää mihinkää mies vaimoa ja myös toisin päin

Heillä on pieni puutarhamökki ja paljon omenapuita ja marjapensaita ja kukkasia valtavasti, kertoivat vanhimman poikansa (on eronnut ja yksin)käyvän tekemässä kaikki työt ovat sopuisa pariskunta ja kertoivat lapsen lapsistaan jotka ovat jo opiskelemassa.

Oli ihanaa tavata heidät ja jutella asioista vuosikymmeniä sitten tapahtuneista, mies oli mieheni työkaveri ja siksi olimme aika läheisiä vuosikymmeniä, ehkä juuri siksi olen näin järkyttynyt muutoksesta joka on tapahtunut ja he varmaan puhuvat keskenään samaa minusta, muisti on mennyt oikein paljon ja se on iso asia meillä jokaisella.

Nyt koko kirjoitukseni käsitteli henkilöitä joiden luona olin kylässä ja näin vuosien jälkeen heidät vallan erilaisina ihmisinä silti mieluisina ystävinä ja meillä oli paljon yhteisiä muistoja jotka lämmittivät mieltä ja ajatukseni pyörii niissä koko ajan.