Tämä päivä on ollut siitä erikoinen että olen melkeimpä väsynyt vieraista, sitä ei tapahdu usein, eilen illalla soitti eräs henkilö jonka olen tuntenut noin 25 vuotta sitten olimme samassa työpaikassa emmekä olleet tavanneet sen jälkeen, hän kysyi voiko hän tulla aamulla noin 10.00 tai voi olla aikaisemminkin, vastasin myöntävästi hän oli tulossa katsomaan asuntoani joka on myynnissä ei ole vielä virallisesti kiinteistövälittäjällä vaan pari tuttavaa on käynyt katsomassa ja niin hänkin.

Hän tuli aamulla sovittuun aikaan ja olin kattanut kahvipöydän ja laitoin kahvit koska itse en ollut juonut vielä aamukahvia, siinä samalla käsittelimme asiaa jonka takia hän oli tullut ja tietysti puhuimme paljon muutakin elämästämme kun oli näin pitkä aika viimeisestä tapaamisestamme. Äkkiähän siinä oli kulahtanut 3 tuntia jota hämmästyimme ja hän teki lähtöä ja kun hän lähti ovesta siitä astui sisälle eräs ystäväni ja näin vahdin vaihto oli suoritettu, hän ei ollut niin kauan vaan hänenkin kanssaan joimme kahvit ja juttelimme lähinnä minun tulevasta muutostani hänkin lähti ja lupasimme soitella.

En ollut ehtinyt syödä ja sekin alkoi jo väsyttää samoin ajattelu muutosta ja sen mukanaan tuomasta elämäni vaihtumisesta asunnosta ja naapureista ja kaikesta mitä siihen liittyy, hyvänä puolena tietysti omaisteni läheisyydestä ja sen tuomasta turvallisuudesta ja tuntui että olen suurten asioiden edessä, kuten olenkin.

Söin ja kävin kaupassa mutta en jaksanut lähteä sauvalenkille jota en ole tehnyt koko viikolla ja se ainakin harmittaa ja tuntuu myös väsymyksenä, menin keinuun istumaan että olin edes raittiissa ulkoilmassa ja tuntui helpottavalta kun ei tarvinnut jutella vähään aikaan eikä pohtia mitään, soittelin pojilleni ja sekin rauhoitti oloani.

Tunteekohan kukaan vastaavassa tilanteessa samanlaista melkeimpä pientä paniikkia, iän mukanaan tuomaahan se on ettei kestä enää paineita kovin hyvin toisaalta sitä ei haluaisi edes itselleen tunnustaa ja luulen että se kohdallani pian helpottaa kun poikani ottavat asiat hoitaakseen.