Näin se alkoi perjantai taas kehnosti Lääkityksen lopetuksen seurauksena WC reissu oli ensimmäinen askare ja kiireellinen, olen kyllästynyt tähän vaikka se ei yhtään auta.

Kyllä se siitä alkoi taas sujua taas kuten monena muunakin aamuna vaikka se aina epäilyttää ja mietin onko tämä nyt minun loppuelämäni ohjelma joka päivä.

Kävin kaupassa ja piti viedä roskia ja lehtiä joita kertyy päivien mittaan paljon, laittelin ruokaa ja lepäilin syötyäni ja totesin että ulkoilu varmaan piristää enemmän ja läksin lenkille oli hyvä kävelläkin pilvisessä hiukan viileämmässä säässä.

Koneelle tultuani totesin että hiiri on sammunut enkä ensin saanut koteloa millään auki ja soitin jo Jormallekin mutta kuinkas hän sen aukaisi kun oli Nokialla, sain  vihdoin auki patteri ei ole saman värinen mutta alkoi kuitenkin toimia niitäkin täytyisi olla aina varastossa joka kokoista ja väristä kun melkein kaikissa vempeleissä on vähän erilaiset.Olisiko elämä helpompaa kun ei olis mikään patterilla toimiva.