On sunnuntai .elkeinpä illassa ja arkinen maanantai odottaa vaan eihän sillä meille eläkeläisille juuri mitään eroa ole päivä kun päivä.

Miniä toi aamulla lehden lenkille mennessään minulla lenkkeily on jäänyt näiden liukkaitten kelien vuoksi ja kun täällä ei ole niitä kuntopolkuja joita voisi kävellä sauvojen kanssa pelkäämättä kaatum ista kun piikit voi laittaa ylös vaan asfaltilla siitä ei ole hyötyä haittaa paremmin kin.

Seinänaapurinikin kävi aamupäivällä juttelemassa ja ikäväänsäkin valitteli en käsitä sitä kun hän muutti muutaman kilometrin päästä ja tuntee Nokian hyvin ja nokialaisetkin kun on täällä asunut hyvin kauan vai onko peräti aina,vaan me kaikka olemme niin erilaisia luonteiltamme.

Paistoin päivällä joulutorttuja kun Kaija lupasi että tulevat käymään kahvilla il,tapäivällä ja kävivä'tkin, jossain välissä harjailin parveketta ja järjestelin hiukan tavaroita siellä ja sen sain  aikaiseksi että särjin yhden melkeimpä kauneimman ruukun, aina roiskuu kun rapataan, no tämä vertaus ei ollut ehkä tähän se sopivin.

Huomenna minulla onkin se ensi tapaaminen omalääkärin kanssa saa nähdä kuinka onnistuu, Jorma lupasi tulla neuvomaan tien sinne ja Kaija lupasi että voi tulla kaveriksi lääkäriin saakka mutta halusin mennä yksikseni jos menen Kaijan kanssa lääkäri luulee etten osaa enää hoitaa asioitani itse ja käsittelee sen mukaan.

Miniäni ja poikani oli sitämieltä että kyllä syntymäpäivät aina päihittää asumiskoulutuksen siis että voisin mennä syntymäpäiville mielelläni kyllä menisinkin sen vuoksikin kun tapaisin entisiä työtovereitani pitkästä aikaa.